Kun sanotaan, että on järkevää pitää jotain olemassaolevana, tarkoitetaan yleensä sitä, että käsitykselle on riittäviä todisteita eli hyviä, johdonmukaisia perusteita. Esimerkiksi jumalatodistusten arvostelulla on pyritty osoittamaan, että jumalan olemassaololle ei ole perusteita. Monet uskovaiset ajattelevat, että uskoa jumalan olemassaoloon ei tarvitse perustella. Jumalaan uskominen on heille uskonkappale eli dogmi, käsitys joka otetaan annettuna. Uskontoja arvostelevat taas pitävät uskontojen dogmaattisuutta niiden keskeisenä ongelmana. He kysyvät, miksi jumalan olemassaoloon pitäisi uskoa, kun jumalauskolle ei ole perusteita. Arvostelun mukaan uskonnollinen dogmaattisuus on lähtökohtaisesti järjetön asenne.
Ateistit ajattelevat, että uskovien tulisi osoittaa, että jumala on olemassa. Jos tähän ei pystytä, ei ole järkevää uskoa jumalan olemassaoloon. Blaise Pascal totesi, että kantaaottamattomuus on epäuskon valitsemista, koska se, joka ei ota kantaa jumalan olemassaoloon, ei usko jumalan olemassaoloon. Täten on valittava joko usko tai epäusko. Ateistien mukaan on järjetöntä vaatia, että olisi todistettava, että jumalaa ei ole olemassa. Jonkin todistaminen olemassaolemattomaksi ei ole mahdollista. Täten niillä, jotka väittävät jumalan olevan olemassa, on velvollisuus todistaa se, eli heillä on todistuksen taakka. Jos todistusta ei pystytä antamaan, ei ole syytä uskoa jumalan olemassaoloon. Vapaa-ajattelija William Kingdon Cliffordin lausuman mukaan on aina ja kaikkialla väärin uskoa mihinkään riittämättömin perustein.
Monet siis ajattelevat, että koska jumalten olemassaololle ei ole tiedollisia perusteita, on järkevää olla uskonnoton. Uskonnollisesti asennoituneet ihmiset saattavat silti haluta, että jumala olisi olemassa. Käsityksen arvostelijat voivat kysyä, onko halu uskoa jumalan olemassaoloon tiedollisesti ja siveellisesti hyväksyttävää. He esittävät, että todellisuuskäsitys menisi sekaisin, jos ihmiset uskoisivat tai toivoisivat kaikkien mahdollisten olioiden olevan todellisia. Daniel Dennettin ja Richard Dawkinsin mukaan uskonnon puolustajat pyrkivät usein väistämään uskonnon tiedollisen arvostelun esittämällä uskonnon kyseenalaistamisen loukkauksena, epäkohteliaisuutena tai pahempana. Heidän mukaansa taktiikassa hyödynnetään ihmisten yleistä halua olla loukkaamatta. Tällä tavoin uskoa on pyritty suojelemaan järkiperäiseltä perustelulta ja arvostelulta.
Lähde: Wikipedia
