Käsitykset jumalan olemassaolosta

Agnostisismi tai agnostismi (kreik. α- a-, ei + γνώσις gnōsis, tieto) on käsitys, jonka mukaan ei voida tietää, onko jumalaa tai jumalia olemassa.

Ateismi (muinaiskreikaksi ἄθεότης, atheotes) eli jumalattomuus tarkoittaa jumalauskon puuttumista tai käsitystä, jonka mukaan jumalia ei ole olemassa. Ateismin vastakohta on jumalausko eli teismi. Uskontokriittisenä käsityksenä ateismi voimistui länsimaissa vähitellen valistuksen ansiosta uudella ajalla, mutta saavutti merkittävän aseman vasta 1900-luvulla ajatuksenvapauden turvaavan lainsäädännön myötä.
   Ateismi voidaan käsittää joko väitelauseena jumalan olemassaolosta tai yksilön käsityksenä siitä, onko jumalien olemassaolosta tietoa vai ei. Jälkimmäisessä tapauksessa ateismi voidaan jakaa positiiviseen ateismiin, jossa kielletään jumalien olemassaolo, ja negatiiviseen ateismiin, joka on uskon puutetta jumalien olemassaoloon, mutta josta puuttuu jumalien olemassaolon nimenomainen kieltäminen.

Deismi on käsitys, jonka mukaan jumala on vastuussa kaikkeuden järjestelmällisistä piirteistä, mutta jumala ei kuitenkaan vaikuta kaikkeuden tapahtumien kulkuun luomisen jälkeen. Sana deismi voitaisiin suomentaa alkujumalisuudeksi tai alkusyyjumalisuudeksi.

Henoteismi (kreikkaa: εἷς, heis 'yksi' + θεός, theos 'jumala') tarkoittaa monijumalista uskontoa, jossa on yksi pääjumala tai jumalten joukosta kulloinkin palvonnan kohteeksi valitaan korkein tai jopa "ainoa" jumala. Henoteismi on toisinaan toiminut välivaiheena tavallisesta polyteismista monoteismiin siirryttäessä.

Monoteismi eli yksijumalisuus on käsitys, jonka mukaan on olemassa yksi jumala. Monoteismi esiintyy useissa muodoissa, esimerkiksi:

• Teismi - jumalisuus, viittaa yleensä uskomukseen henkilöityneestä jumalasta, jolla on oma havaittava persoonallisuutensa.
• Deismi - on yksijumalisuuden muoto, joka uskoo yhden jumalan olemassaoloon ja päätyy tähän tulokseen järjen kautta, mutta hylkää kaikki uskonnolliset ilmestykset kuten Raamattu tai Koraani.
• Panteismi - kaikkijumalisuus, pitää kaikkeutta jumalana. Ymmärrystavasta riippuen tämä voi tarkoittaa ateismia, deismiä tai teismiä.
• Panenteismi - on teismin muoto, joka uskoo kaikkeuden olevan osa jumalaa, mutta ei kuitenkaan koko jumala.

Monoteismi on vastakkainen ilmaisu polyteismille, jonka perusta on käsitys monista jumalista. Dualismi tarkoittaa teismin yhteydessä käsitystä, että on kaksi itsenäistä jumalista olentoa tai ikuista periaatetta, joista toinen on hyvä ja toinen paha. Dualismia edustaa esimerkiksi zarathustralaisuus ja manikealaisuus.

Panteismi (kreikan pan, kaikki ja theos, jumala) on käsitys, jonka mukaan jumala on yhtä kuin kaikkeus.

Panenteismi (muinaiskreikaksi πᾶν (pân) "kaikki"; ἐν (en) "jossakin, -ssa"; ja θεός (theós) "jumala"; "kaikki-Jumalassa" t. "Jumala-kaikessa") on teologinen näkökanta Jumalan ja kaikkeuden välisestä suhteesta. Se ei ole sama asia kuin panteismi. Panenteismi voidaan jakaa kahteen päälajiin, jotka voidaan tässä nimittää pan-enteismiksi ja panen-teismiksi.

• Pan-enteismi on näkökanta, jonka mukaan kaikki on Jumalassa. Kaikki ei itsessään ole osa Jumalaa, joka puolestaan on transsendentti suhteessa maailmaan. Jumala on luonut maailman, mutta maailma ei ole substantiaalisesti Jumala. Vaikka kaikki eli maailma onkin äärellinen, Jumala on ääretön ja näin ollen on läsnä myös maailmassa. Tämä näkökanta on mm. ortodoksien opetuksessa.

• Panen-teismi - "Jumala on kaikessa" - puolestaan tarkoittaa katsantokantaa, jonka mukaan kaikki on substantiaalisesti osa Jumalaa, mutta Jumala itsessään on suurempi kuin äärellinen maailma.

Polyteismi eli monijumalisuus on uskonnollinen käsitys, jonka mukaan on olemassa useita jumalia. Monijumalisissa uskonnoissa palvotaan useita eri jumalia. Nämä jumalat ovat henkilöllisiä olentoja, joilla on usein toisistaan poikkeavia luonteenpiirteitä. Jumalilla saattaa olla arvojärjestys ja heillä voi olla eri tehtäviä.
  Niin sanotuista suurista maailmanuskonnoista hindulaisuutta pidetään monijumalisena uskontona. Siihen sanotaan kuuluvan useita kymmeniä miljoonia jumalia. Niin ikään muun muassa Egyptin, Kreikan ja Rooman uskonnot olivat monijumalisia. Erilaiset kansanuskonnot (kuten suomalainen muinaisusko) ovat usein monijumalisia.

Teismi (kreikan sanasta theos, jumala) eli jumalausko on laajassa merkityksessä käsitys, jonka mukaan on olemassa persoonallinen jumala tai jumalia.
  Teologiassa ja filosofiassa teismi määritellään uskomuksena persoonalliseen Jumalaan. Näkemyksen mukaan Jumala on kaikkivoipa, täydellinen ja kaikesta riippumaton ja siten ihmisen käsityskyvyn yläpuolella. Hän on kuitenkin puuttunut ja puuttuu maailman tapahtumiin erityisellä tavalla. Teismin kannattajat eli teistit pyrkivät perustelemaan näkemystään rationaalisilla argumenteilla eli järkiperusteilla ja vetoamalla kokemukseen. Todistuksia Jumalan olemassaolon puolesta on neljää päätyyppiä: kosmologinen, ontologinen, teleologinen ja moraalinen todistus. Teismi on ateismin ja agnostisismin vastakohta, ja se myös eroaa panteismista ja deismistä.

Lähde: Wikipedia