Eklektinen pakanuus
Eklektinen valitsee eri doktriineista, metodeista tai tyyleistä parhaimmalta vaikuttavat osat. Sana merkitsee myös eri lähteistä saaduista osista rakennettua kokonaisuutta.
New age
(Uusi aikakausi) -liike on syntynyt länsimaisen esoteerisen ja metafyysisen vaihtoehtouskonnollisuuden perustalta. Sellaiset 1800-luvun liikkeet kuin transsendentalismi, spiritualismi ja teosofia ovat olleet new agen taustalla. New age -liikkeen voidaan katsoa saaneen alkunsa 1960-luvun lopulla herätysliikkeenä, joka levisi nimenomaan näiden vaihtoehtouskontojen kannattajien keskuudessa.
New age -liike ilmentää monella tavalla uusien uskonnollisten liikkeiden jäsenten ja tukijoiden yhteisiä intressejä ja päämääriä, esimerkiksi pyrkimystä jonkinlaisen henkisen ulottuvuuden esille tuomiseen pluralistisessa kontekstissa sekä pyrkimystä luoda konteksteja yksilölliselle ”henkiselle etsinnälle”, kuten Helsingissä vuosittain järjestettävät Hengen ja Tiedon messut sekä Minä Olen -messut.
New age -liike voidaan määritellä sosiaaliseksi liikkeeksi, joka tähtää yksilölliseen ja planetaariseen tervehdyttävään ja henkiseen muutokseen (engl. ”transformation”). Keskeisiä piirteitä liikkeelle ovat: eskatologinen näky planeetan ja ihmiskunnan tulevaisuudesta, joka on sidoksissa yksilön tajunnassa ja havaintomekanismeissa tapahtuvaan muutokseen; sekä yksilöllisen kokemuksen ja elämyksellisyyden painotuksesta johtuva individualistinen tieto-oppi.
Liikkeellä ei ole varsinaista yhteistä johtoa tai oppijärjestelmää, vaan se on pikemminkin erilaisten henkisten etsijöiden yhteenliittymä. Monet New Agen harjoittajat eivät itse käytä toimintaansa viitatessaan New Age -nimitystä. Esimerkkejä New Agen harjoittajille tyypillisistä kiinnostuksen kohteista ovat sellaiset asiat ja ilmiöt kuin rajatieto, paranormaalit ilmiöt, okkultismi, meditaatio, karma, jälleensyntymä ja vaihtoehtolääkintä.
Skientologia
(engl. scientology, latinan verbistä scire 'tietää, ymmärtää' ja kreikan kielen sanasta logos 'oppi' – siis "tietämisen oppi") on uskomusten ja oppien järjestelmä. Skientologian perusti yhdysvaltalainen tieteiskirjailija L. Ron Hubbard 1950-luvulla. Skientologian oppien näkyvin harjoittaja ja sen tavaramerkkien yksinoikeudellinen käyttäjä on yhdysvaltalainen Church of Scientology (suom. skientologiakirkko). Kirkon oman virallisen määritelmän mukaan skientologia on "käytäntöön sovellettu uskonnollinen filosofia".
Skientologien maailmanlaajuisesta lukumäärästä ei ole varmuutta, eikä skientologiakirkko pidä lukua jäsenmäärästään. Tuorein tieto Yhdysvalloista on vuodelta 2001, ja sen mukaan itsensä skientologiksi laskee 55 000 amerikkalaista. Skientologiakirkko ei vaadi jäseniään eroamaan uskonnollisista yhdyskunnista, sillä skientologia on kirkon mukaan yhteensopiva kaikkien uskontojen kanssa. Skientologiakirkko on anonut Suomessa rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan asemaa, mutta sitä ei ole myönnetty. Suomen Scientologia-yhdistys ry perustettiin 1980 ja rekisteröitiin 3. maaliskuuta 1983. Jäseniä on 83 (2008).
Spiritismi
(lat. spiritus, ’henki’) tarkoittaa käsitystä, jonka mukaan meedioiksi kutsutuilla henkilöillä on kyky ottaa yhteys vainajien henkiin. Usko henkiolentoihin on erittäin vanha uskonnollinen käsitys. Ihmiset uskoivat, että erilaisilla luonnonesineillä kuten puilla, vuorilla, taloilla jne. oli henki. Usko kuolleiden ihmisten henkiin on ollut laajalle levinnyttä.
Teosofia
(kreik. theos jumala, sophia viisaus, suomeksi jumalviisaus) tarkoitti alun perin filosofista ajattelua, joka kohdistui Jumalan olemuksen selville saamiseen salaperäisellä, välittömällä näkemyksellä. Tällaista teosofiaa harrastivat muun muassa uusplatonikot, useat keskiajan mystikot, sekä uudella ajalla muun muassa Jakob Böhme, Franz Xaver von Baader ja Friedrich von Schelling.
Ufouskonto
tai ufokultti on käsite uususkonnoille, jotka keskittyvät ufojen tai avaruusolentojen ympärille.
Uskontososiologi Emil Durkheimin mukaan uskonnoissa asiat jakautuvat kahteen perusominaisuuteen, maallisiin ja pyhiin. Ufokulteissa maallinen on kirjaimellisesti maanpäällä, mutta pyhä paikka on yliluonnollisen sijaan avaruus. Ufokulteilla on omat johtajansa, profeettansa ja messiaansa.
Unitaariuniversalismi
on vapaamielinen uskonnollinen suuntaus. Sen kannattajat eivät jaa samoja dogmeja, vaan liike kannustaa jäseniään vapaaseen ajatteluun ja totuuden omatoimiseen etsintään. Universaaliunitarismi korostaa suvaitsevuutta ja jokaisen oikeutta oman elämänkäsityksen valitsemiseen. Kannattajat voivat tunnustaa jonkin tietyn uskonnon oppeja, mutta joukossa on myös runsaasti sitoutumattomia.
