on monoteistinen eli yksijumalainen uskonto ja kannattajamäärältään maailman suurin. Sen kannattajia on tämän päivän maailmassa 2,1 miljardia eli noin kolmasosa maailman väestöstä. Se kuuluu abrahamilaisiin uskontoihin ja on syntynyt juutalaisuuden sisällä. Kristinuskoon kuuluu usko kolminaisuusoppiin eli yhden Jumalan kolmeen persoonaan, jotka ovat Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumalan ainoa poika,[1] Jeesus on yhtä aikaa kokonaan sekä todellinen ja aito Jumala että todellinen ja aito ihminen.[2]
Kristinuskon mukaan Jeesukseen uskovat ja hänen opetuksiaan seuraavat saavat pelastuksen.[3] Jeesus on kristinuskon mukaan ihmiseksi tullut Jumala, täydellisesti Isän Jumalan tahdon tehnyt ja julistanut Jumalan Sana, eli Jumala puhuu Jeesuksen kautta. Olennainen osa kristinuskoa on ajatus siitä, että usko Jeesukseen Kristukseen Pelastajana ja Herrana – hänen ristinkuolemaansa ihmiskunnan synnin tähden ja ylösnousemukseensa – on ainoa keino pelastua kadotuksesta fyysisen kuoleman jälkeiseen iankaikkiseen elämään Jumalan taivaassa.[4]
Kristinuskoa tunnustavaa tai kristilliseen kirkkokuntaan kuuluvaa henkilöä kutsutaan nimellä kristitty. Nimitys perustuu Jeesuksesta käytettyyn kreikankieliseen nimitykseen voideltu, Χριστός eli Kristus. Apostolien tekojen mukaan nimitys kristitty otettiin käyttöön ensimmäisenä Antiokian seurakunnassa.[5]
Kristinuskossa on erilaisia suuntauksia, joiden kaikkien alkuperä on kuitenkin kristittyjen pyhän kirjan, Raamatun ja sen Uuden testamentin Jeesuksen opetukset.
(सनातन धर्म, Sanātana Dharma, ikuinen oppi) on Intiasta peräisin oleva hyvin moninainen ryhmä uskontoja ja suuntauksia. Hindulaisuutta pidetään maailman vanhimpana uskontona.[1] Hindulaisuuteen sisältyy laaja kirjo erilaisia oppijärjestelmiä, suuntauksia ja filosofioita, jotka poikkeavat toisistaan merkittävästi noudattaen erilaisia rituaaleja ja kirjoituksia. Sen alkuperä on muinaisessa, vähintään 2000 vuotta eaa. kukoistaneessa veda-kulttuurissa. Hindulaisuus on maailman kolmanneksi laajin uskonto. Sillä on kannattajia 1,05 miljardia, joista suurin osa (noin 890 miljoonaa) asuu Intiassa.[2] Suomessa kannattajia on noin 1500.[3]
Aasiassa kaikista uskontojen harjoittajista 21 prosenttia kuuluu hindulaisuuteen[4]. Lähtökohtaisesti mikä tahansa henkinen harjoitus, jota harjoitetaan antaumuksella, rakkaudella ja sinnikkäästi, johtaa lopulta samaan itsensä oivaltamiseen. Tämän vuoksi hindunäkemys erottuu selvästi muista uskonnoista kannustamalla hyväksyntää erilaisia uskomuksia kohtaan, sillä väliaikaiset ja muuttuvat järjestelmät eivät voi antaa lopullista ja täydellistä kuvaa transendenttisesta totuudesta.
(arab. الإسلام, al-islām 'alistuminen, vanha virheellinen[1] nimitys muhamettilaisuus[2]) on monoteistinen abrahamilainen uskonto. Se on maailman toiseksi suurin ja nopeimmin kasvava uskonto.[3] Islam sai alkunsa Arabian niemimaalla profeetta Muhammadin ilmestyksien pohjalta vuonna 610. Vain joka viides islamia tunnustava eli muslimi on etniseltä taustaltaan arabi. Islaminuskoisten lukumääräksi arvioidaan 1,3 miljardia ihmistä.[4]
Islam tarkoittaa kirjaimellisesti alistumista (Jumalalle).[5] Islam on sekä elämäntapa että uskonto. Syntyvaiheen islam sai vaikutteita erityisesti juutalaisuudesta, kristinuskosta ja arabialaisista luonnonuskonnoista. Islamissa, kuten juutalaisuudessa, uskonnollisella lailla (šaria) on keskeinen merkitys.
Islamilainen maailma ulottuu Afrikan länsirannikolta Indonesiaan ja Keski-Aasiasta Saharan eteläpuolelle. Muslimeista vain joka viides puhuu arabiaa äidinkielenään. Silti arabiankielinen maailma on säilyttänyt henkisen johtoaseman islamin tulkinnassa – poikkeuksena šiialainen Iran.[6] Lukumääräisesti mitaten eniten muslimeita on Indonesiassa.
Taolaisuus (pinyin: Dàojiào) on kiinalainen ajattelusuunta ja uskonto. Taijin filosofia pohjautuu taolaisuuteen.
Toisin kuin usein väitetään, taolaisuus melko todennäköisesti ei ole Laozin (老子, pinyin: Lăozĭ; Wade-Giles: Laotse) perustama oppirakennelma. Ilmeistä kuitenkin on, että se on täysin kiinalaisperäinen oppi.
Taolaisuus on alun perin ikivanhaa kiinalaista ajattelua, joka selittää todellisuuden rakennetta ja sen toiminnan kulkua. Taolainen ajattelu on luultavasti syntynyt tuhansia vuosia ennen ajanlaskun alkua. Taolaisen ajattelun merkittävimmät edustajat olivat Laozi, Zhuangzi ja Liezi. Jos Laozi oli historiallinen henkilö, hän vain välitti vanhaa ajattelua kuten Kongfuzi nykyään kungfutselaisuudeksi kutsuttua ajattelua.
Taolainen uskonto syntyi noin vuosien 1–300 välillä, kun kuolemattomuuden tavoittelu, taolainen ajattelu ja šamanismi vähitellen sekoittuivat toisiinsa. Ensimmäiset näiden yhdentäjät olivat ”taivaallinen mestari” Zhang Daoling Sichuanissa ja Keltaiset turbaanit -kapinaliike Pohjois-Kiinassa.
Dao (Wade-Giles: tao) tarkoittaa tietä ja saa aikaan sopusoinnun, joka ei kuitenkaan ole vakaa tila, vaan alati yinin ja yangin vuorovaikutuksessa muuttuva tila. Yīn (perinteinen: 陰; yksinkertaistettu: 阴; kuu) edustaa olemassaolon naisellisia piirteitä ja yáng (perinteinen: 陽; yksinkertaistettu: 阳; aurinko) miehisiä. Ne koostuvat qi'stä (Wade-Giles: chi), joka puolestaan nousee daosta. Yinyang -ajattelun perusteos on Yijing (entinen I-ching) eli Muutosten kirja, jonka sanotaan sisältävän myös taolaisuuden alkuperän. Sitä käyttävät taolaisten ohella muun muassa kungfutselaiset.
Taolaisuuden länsimaissa tunnetuin perusteos on Laozin Daodejing (perinteinen: 道德經; yksinkertaistettu: 道德经; pinyin: Dàodéjīng; dào: tie, dé: hyve, jīng: klassikko, tavallista kirjaa arvokkaampi teos). Kirja kuvaa daoa, jota ei oikeastaan voi sanoin kuvailla ja ohjaa toimimaan sopusoinnussa daon kanssa. Wúwèi on keskeinen käsite daossa: se merkitsee teotonta toimintaa. Esimerkiksi wuweistä asetetaan vesi, joka on passiivinen, mutta levittäytyy kaikkialle ja ajan kuluessa hioo sileäksi kovimmankin kiven. Tällaiseksi dao'akin kuvataan, vaikkakin luonnollisesti taolaisten mukaan dao, jota voitaisiin kuvata, ei olisi ”oikea dao”. Toinen keskeinen käsite on ”veistämätön puu”, joka tarkoittaa lähinnä alkutilaa, yksinkertaisuutta.
Laozin kerrotaan olleen kirjastonhoitaja, joka ratsasti vesipuhvelilla länteen elettyään 160-vuotiaaksi. Hänen kerrotaan antaneen pienen kirjan valtion läntisellä rajalla vartiomiehelle. Laajalti katsotaan, että Laozi ei kirjoittanut itse mitään, vaan kirjan olisivat myöhemmin kirjoittaneet hänen oppilaansa Laozin kanssa käymiensä keskustelujen pohjalta. Tuon ajan Kiinassa oli varsin tavallista laittaa kirjoitus tai muu hengentuote jonkun kuuluisan henkilön nimiin.
Myöhemmin Kiinassa taolaisuus on muuntunut myös kansanuskonnoksi, johon on liitetty monien erilaisten jumalien palvontaa, mutta yhä tavoitellaan myös ikuista elämää. Filosofinen taolaisuus ja kansanuskonto eroavat toisistaan merkittävästi.
Kungfutselaisuus (儒學) on Kiinassa syntynyt oppi, jonka perusti kiinalainen ajattelija Kungfutse. Kungfutselaisuudella ei ole omaa jumaluuskäsitystä, mutta se on silti länsimaissa usein luokiteltu uskonnoksi. Kungfutselaisuuden pyhät tekstit ovat Viisi klassikkoa ja Keskustelut.
on Siddhartha Gautaman opetuksiin perustuva oppi ja uskonto. Buddhalaisuus syntyi Magadhassa (nyk. osa Intiaa) 500-luvulla eaa. Sen perustaja on yleensä historiallisena henkilönä pidetty prinssi Siddhartha Gautama, josta myöhemmin tuli Buddha eli valaistunut. Buddhalaisuus poikkeaa useimmista muista uskonnoista siinä, että se ei edellytä uskoa yliluonnollisiin jumaliin tai palvontamenoja. Myös Buddha itse opetti olevansa tavallinen ihminen, ei jumala tai profeetta. Useimmat Aasian buddhalaiset kuuluvat kuitenkin suuntauksiin, joissa Buddhaa pidetään jumalankaltaisessa asemassa. Buddhalaisuuden keskeinen opetus on tehdä hyvää, välttää pahaa ja puhdistaa mielensä.
Buddhalaisuus perustuu syyn ja seurauksen, eli karman ymmärtämiseen, mikä tarkoittaa että olemme itse vastuussa omasta tulevaisuudestamme. Lopullisena tavoitteena on nirvana eli valaistuminen. Valaistunut ihminen vapautuu samsarasta eli elämän kiertokulusta. Valaistuminen ilmenee pelottomuutena, viisautena, itsesyntyisenä ilona ja aktiivisena myötätuntona ja sen voi saavuttaa meditoimalla[1].
Buddha opetti jälleensyntymisestä kuoleman jälkeen. Tämä jälleensyntyminen ei tarkoita samaa kuin hindulaisten sielunvaellus (inkarnaatio), jossa yksilön sielu siirtyy seuraavaan olomuotoon kokonaisena, vaan pelkän (kuolemattoman) osan uudelleensyntymistä. Elämänsä aikana jokainen tekee hyviä ja pahoja tekoja, jotka tuottavat karmaa. Karman laki vaikuttaa siihen, millaisena eliönä seuraavaan elämään syntyy, ja siten siihen, onko mahdollisuutta valaistua ja vapautua jälleensyntymän kierrosta. Ihmiseksi syntyminen on erittäin harvinaista ja suuri onni, koska päinvastoin kuin eläimillä, ihmisillä on mahdollisuus valaistumiseen. Tämän vuoksi ihmisen tulisikin käyttää elämänsä pyrkimällä valaistumiseen eikä tuhlata sitä.
Bodhisattva-ihanteen mukaan valaistunut ihminen ei valaistumisensa jälkeen astu nirvanaan, vaan keskittyy opettamaan ja auttamaan myös muita valaistumaan.
on juutalaisten uskonto ja kulttuuri. Se on yksi maailman ensimmäisistä monoteistisista uskonnoista, ja yksi vanhimmista nykyaikana harjoitetuista uskonnoista. Kristinusko ja islam ovat syntyneet juutalaisuuden pohjalta.
Rabbiinisen lain mukaan juutalaisuus on Israelin kansan uskonnollinen yhteisö. Perimätiedon mukaan ensimmäinen juutalainen oli Kaldean (nykyinen Irak) Ur'issa syntynyt Abraham, joka sai Jumalalta käskyn muuttaa kotimaastaan Kanaanin maahan (nykyisen Israelin alue). Juutalaisuuden alkuperäiset ja tähän päivään asti periytyvät erityispiirteet ovat usko yhteen Jumalaan sekä miespuolisten jäsenten ympärileikkaus 8. päivänä syntymästä. Talmudin mukaan juutalainen on jokainen juutalaisesta äidistä syntynyt tai juutalaisuuteen kääntynyt ja seurakuntaan liittynyt henkilö. Talmudin mukaan koko ihmiskuntaa sitoo Nooan Liitto ja se on Israelin liiton edelläkävijä.
Raamatun ajan juutalaisuus on uskonnollisesti ja historiallisesti ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien muodostuneen kristinuskon edeltäjä. Toisen temppelin kaudella oli kolme teologista suuntausta, saddukeukset, farisealaiset ja essealaiset. Nykyään tunnettu juutalaisuuden muoto eli niin kutsuttu rabbiinijuutalaisuus on kehittynyt farisealaisesta tulkinnasta. Se perustuu Tooran lakiin ja sen noudattamiseen sekä selitykseen rabbiinisen kirjallisuuden, niin kutsutun suullisen Tooran pohjalta (Talmud ja Mišna). Karaiittijuutalaiset eivät hyväksy rabbiinijuutalaisuuden Talmud-kirjallisuutta laillisena auktoriteettina, vaan pitäytyvät pelkkään Tanakhiin, juutalaiseen Raamattuun (kristillisen Raamatun Vanha Testamentti) ja tämä suuntaus onkin lähempänä saddukealaista tulkintaa.
Juutalaisen uskon pääkohtiin kuuluu oppi messiaasta, joka tulee aikojen lopulla päättämään Israelin kansan diasporan ja tuomaan ikuisen maailmanrauhan sekä oikeuden. Länsimaisen ajanlaskun alun aikoihin messiasodotus oli hyvin voimakasta ja messiasehdokkaita oli useita. Näihin aikoihin juutalaisuudesta erosi lahko, joka uskoi Jeesus Nasaretilaisen olevan messias. Myöhemmin tästä lahkosta muodostui kristinusko. Kristillisen messiastulkinnan tunnustavat myös niin kutsutut messiaaniset juutalaiset, jotka perinteisen juutalaisuuden mukaan muodostavat oman Israelin kansaan kuulumattoman ryhmänsä.
Juutalaisia asuu eniten Yhdysvalloissa (5,9 miljoonaa), Israelissa (5,0 miljoonaa) ja Euroopassa (1,5 miljoonaa). Ennen toista maailmansotaa vuonna 1939 juutalaisia oli noin 17 miljoonaa, mutta holokaustin seurauksena vuonna 1945 määrä oli pudonnut 11 miljoonaan. Nykyään juutalaisia on yhteensä noin 13 miljoonaa.
Kristinusko ja islam ovat kehittyneet juutalaisuudesta, ja ne luokitellaan abrahamilaisiksi uskonnoiksi.
Lähde: Wikipedia
