Mitä eroa tehdään uskonnollisen (religious) ja henkisen (spiritual) ihmisen välille ja miksi?
Ihminen, jolla on luottavainen usko/uskomus siitä, mikä on elämän tarkoitus ja mistä ihminen on lähtöisin, mistä hän saa lohtunsa ja rauhansa loukkaamatta muita, saisi olla onnellinen ilman nimellistä leimaa otsassaan. Miksi ihmisillä on kova tarve antaa leima? Miksi ihmisillä on kova tarve saada se leima?
Ihminen kirkuu: määrittele minut! Ja tottahan toki muut määrittelevät. Miksi haluamme erottua muista ja silti olla yhteydessä muihin, kuulua porukkaan, olla jotain merkittävää? Onko kyseessä ihmisyyden paradoksi?
Näitä pohdin nyt, uutta blogitekstiä luodessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti