Dhammapada on yli
2000 vuotta vanha buddhalainen pyhä teos. Siinä yhdistyvät syvällinen ja
yleispätevä oppi, puhtaat ja aidot moraaliset ohjeet, jalo henkinen ihanne sekä
kielen herkkä, yksinkertainen kauneus. Dhammapada
on tunnetuin ja rakastetuin buddhalainen teksti – se on inspiraation lähde
kaikille henkisen tien etsijöille ympäri maailmaa. (©Sangharakshita 2001, Dhammapada: The
Way of Truth, suom. Lauri Porceddu, LIKE)
Alan kallistua koko ajan entistä enemmän buddhalaiseen
suuntaan. Minua viehättää valaistumisen riisuttu, pyhä yksinkertaisuus.
Onnellisuus ja nirvana, joka saavutetaan luopumalla kaikista aistinautinnoista,
niin maallisista, fyysisistä kuin psyykkisistäkin. Askeettinen elämä, tyynen,
rauhallisen ja hallitun mielen kanssa olisi voinut olla tulevaisuuteni, mutta
nyt, äitinä, en koe olevani valmis tässä elämässä luopumaan tästä kaikesta. En
ainakaan vielä. Itsekkäästi haluan tarjota pojalleni parhaan mahdollisen
elämän, johon valitettavasti kuuluu nyky-yhteiskunnassa pärjäämisen
perusedellytykset.
Olen siis jämähtänyt tilaan, jossa tieten tahtoen valitsen
kärsimyksen, sillä kärsimys osoittaa minun edelleen olevan ihminen. Silti jokin
minussa haluaa päästää irti tästä kaikesta, päästää irti tästä oravanpyörästä,
lopettaa tämä lapsellinen leikki, jossa aina saa nenilleen. Ihmisyyden
paradoksi, koukussa kärsimykseen. Onko väärin haluta olla inhimillinen ihminen,
vielä hetken? Inhimillinen ihminen, addiktoituneena, kärsivänä,
kokeilunhaluisena, onnellisena kaikesta huolimatta? Ihminen, joka elää
kokeakseen ihmisyyden. Ihminen, joka elää.
Dhammapada: The Way of Truth
XVIII
Tahrat (MALA)
251
Ei ole himoa pahempaa tulta.
Ei ole vihaa pahempaa loukkua.
Ei ole harhaluuloja pahempaa verkkoa.
Ei ole janoamista pahempaa virtaa.
Tämä ajatusleikki sotii keskenään. Halusta olla ihminen ja
halusta päästä irti kärsimyksestä. Voinko löytää kultaista keskitietä elämällä
ihmisenä? Eklektinen minä vastaa kyllä. Voinko saavuttaa täydellisen rauhan,
vaikka elän elämääni ihmisenä? Eklektinen minä haluaa vastata kyllä. Täytyykö
minun silti oppia luopumaan ympärilläni vellovasta materiapaljoudesta
osoittaakseni olevani onnellinen ilman tavarapaljoutta? Eklektinen minä
haluaisi inttää vastaan, mutta taipuu. Tarvitsenko Watson-televisiopalvelua, nettipelejä,
kahta kaapillista vaatteita ja useita Partylite -kynttelikköjä ollakseni
onnellinen? En, huutaa kaikki minussa. Ja silti, nauraen myönnän haluavani pitää
ne elämässäni, helpottaakseni arkea, luodakseni aktiviteetteja ja kauneutta
ympärilleni; ollakseni ihminen. Se, että olen alkanut pohtimaan tarkemmin
hankkimaani materiaa, heräteostokseni ovat karsiutuneet minimiin. Tietynlainen
viehätys, jonka olen ostamisesta saanut, on vaihtunut seesteiseen
tyytyväisyyteen, kun olen hillinnyt itseni ja pystynyt olemaan ostamatta
yhtikäs mitään. Siltikin, kuriton ruumiini halajaa aistinautintoja, joita
itselleni myönnän aivan liian helposti.
252
Toisten virheet on helppo nähdä;
omia virheitä on vaikea nähdä.
Ihminen seuloo toisten virheitä kuin akanoita,
mutta peittää omat virheensä samoin kuin
epärehellinen uhkapeluri (peittää) häviöllisen (nopan)
heittonsa.
253
Sen likaisuus (āsava)
kasvaa,
joka kiinnittää huomiota muiden vikoihin
(ja) ärsyyntyy aina helposti.
Hänellä menee kauan siihen,
että hän saa mielensä puhtaaksi.
Kuten kuka tahansa inhimillinen ihminen, huomaan sortuvani
syyttelemään muita ja arvostelemaan muita, vaikka pitäisi seisoa peilin edessä
ja arvostella omaa käytöstäni ja kuunnella omia ajatuksiani. Helposti osoitan
kärkkäästi, milloin olen eri mieltä asioista ja varsinkin kirjoittaessa toiset
saattavat tulkita hiukan sarkastisenkin kommentin täysin väärin. Siltikin pieni
osa minussa haluaa tahallaan ärsyttää ihmisiä, koska silloin ihmisen
perimmäinen, alkukantainen mieli herää eloon – kyllä, ihminen on oma itsensä
erityisesti vittuuntuneena.
Pitäisi oppia kuitenkin vaikenemaan enemmän, antaa kaikkien
kukkien kukkia ja sanoa oma mielipiteensä ainoastaan sitä pyydettäessä eikä
tuputtaa sitä kaikille. Sen vuoksi oman blogitekstin vuodatus on helpompaa,
koska lukijat itse saavat päättää, seuraavatko sivuani ja tekstejäni vaiko
eivät. Ja mikäli seuraavat, suurin toiveeni on, että he saisivat edes jotain
uutta ajatusta irti tästä hullunkurisesta, rakkaasta maailmastamme.
Tähän lopuksi vielä korealainen mietelmäteksti, joka
pysäytti minut.
Kymmenen ohjetta tien kulkijalle (”Bowang Sammaeron”)
Miksi toivoa täydellistä terveyttä? Täydellinen terveys
johtaa suurempaan ahneuteen.
”Ajattele sairautta lääkkeenä, älä tautina.”
Miksi kaivata elämää ilman vastoinkäymisiä? Sellainen elämä
johtaa ylimielisyyteen ja itsensä hemmotteluun. ”Anna huolien ja
vastoinkäymisten olla osa elämäntapaasi.”
Miksi toivoa opiskelua ilman vastoinkäymisiä?
”Vapautuminen on piiloutunut vastuksien taakse.”
Miksi toivoa harjoitusta ilman kiusauksia? Päätöksesi jää
heikoksi ilman niitä.
”Pidä houkutuksia ystävinä, jotka auttavat sinua
harjoituksen tiellä.”
Miksi toivoa helppoa menestystä? Helpot saavutukset johtavat
lisääntyneeseen hätiköintiin. ”Saavuta tavoitteesi vaikeuksien kautta.”
Miksi toivoa apua ystäviltä? Ystävien hyväksikäyttäminen
johtaa häikäilemättömyyteen.
”Solmi pitkäaikaisia ystävyyssuhteita tekemällä
kompromisseja ihmissuhteissasi.”
Miksi toivoa muiden ihmisten alistuvan toiveisiisi ja
komentoihisi? Sellainen johtaa myös häikäilemättömyyteen. ”Pidä luonteesi
kehittäjinä heitä, jotka ovat kanssasi eri mieltä.”
Miksi odottaa palkkioita ystävällisyydestäsi? Sellainen
tekee mielen juonittelevaksi. ”Heitä odotuksesi palkkioista menemään niin kuin
heittäisit pois vanhat kengät.”
Miksi odottaa saavansa enemmän kuin ansaitsee? Liioiteltu
hyödynetsintä johtaa typeryyteen.
”Tule sydämestäsi rikkaaksi pienellä sijoituksella.”
Miksi valittaa harmeista? Sellainen johtaa vain mielipahaan
ja sydämen myrkyttymiseen.
"Ajattele harmien olevan Tien ensimmäinen ovi."
"Ajattele harmien olevan Tien ensimmäinen ovi."
Lähteet: Dhammapada, Bodhidarma ry
